Juhannukseksi viritetty kukkaliina siirtyi pesukoriin ja syksyyn miettimäni ruskeakukkainen liina pääsi silityslaudalle nuppineulapingotukseen. Molemmat liinat olin ostanut yhtaikaisesti kirpputorilta, joten liinat lienevät saman virkkaajan tekemiä.

25.8.26

Aika paljon kasvoi liinan koko käsittelyn jälkeen.

Syyskukkaliinan ensimmäinen sijoituspaikka oli pyörivän lasialustan päällä, ruukun alla.

Kesää viettäneistä amarylliksista, jopa neljässä ruukussa on kukintaa. Tässä Cherry Nymph 2512. 

Jos ja kun minut nähdään vihervassarina, olkoon sitten niin. En ole siitä hirveän pahoillani, mutta en kuitenkaan koe maailmaa niin yksipuolisena, että ryntäisin barrikaadeille julistamaan oppia. Mieluummin yrittäisin hakea hyviä asioita joka puolelta.

Suomalainen yhteiskunta on juuri nyt tosi kovilla. Valtiollinen velka on kova ja suuri maailma stalkkaa meidän rahankäyttöämme ja velkaantumistamme suurennuslasilla. Nykyisen hallituksen ja opposition välinen vastakkainasettelu on niin tiukkaa, että molemmin puolin lyödään kirveellä kaikkia sanomisia ja todistellaan niiden vääryyksiä. Kovin on vaikeaa rakentaa hyvää yhteiskuntaa ja selvittää ongelmia, jos ei yhtenäisyyttä saada aikaiseksi. Yhdysvalloissa ja muuallakin tämä nähdään ja koetaan tällä hetkellä vielä rajummin.

Suomi nousi sodan jälkeisestä synkkyydestä kovilla ponnistuksilla ja määrätietoisella työllä. Sotakorvauksista ja Karjalan alueen ihmisten sijoittautumisesta uusien rajojen sisälle maksettiin kova hinta, jonka onnistumiseen koko kansa osallistui. Suuret ikäluokat syntyivät ja köyhyyttä oli paljon, mutta pitkälle 1960-luvulle asti työtä löytyi kansalle kotimaamme sisällä. Poliittisia erimielisyyksiä oli paljon vasemmiston ja oikeiston ääriäinesten välillä ja kun sitten mennään 1970-luvulle saakka, nähtiin tosi suuria mielipide-eroja, joihin etenkin äärivasemmisto sai tukea naapurista. Suomi vaurastui ja länsimaistui hyvää tahtia ja 1980-luku tasoitti sosiaalisia eroja. 

Nyt olemme hiljalleen ajautuneet taas yhteiskunnallisesti eri suuntiin. Köyhyys ja varattomuus lisääntyvät ilmiselvästi eikä sitä voi kiistää. Työttömiä on paljon ja samoin yhteiskunnan tuella eläviä pienituloisia. Tämä on maamme suurin poliittinen ongelma. Kännykkäkiellot, datakeskusten rakentelu, huonokuntaiset tiet, puolustusvoimien kehittäminen, huonosti toteutunut terveydenhoidon alueellistaminen ovat suuria asioita, mutta eivät sittenkään ykkösenä, koska meidän on tässä maassa päästävä kiinni vähävaraisten aseman parantamiseen. Poliittisen kentän eri puolet ovat kovin eri mieltä asioiden hoitamisesta ja juuri nyt näyttää siltä, että kumpikin puoli on omasta mielestään ehdottomasti oikeassa. Jos vasemmistolainen tai oikeistolainen polittiikka ryyditettynä keskellä olevien mielipiteillä olisi se ainoa ja paras ratkaisu, ei meillä olisi mitään ongelmaa. Molempia on nähty viimeksi kuluneen kymmenen vuoden aikana, mutta eipä tämä tilanne tässä ole mitenkään paremmaksi muuttunut - päinvastoin.